Kasvoin pikkukaupungissa Cornwallissa Kaakkois-Englannissa Atlantin rannikon tuntumas- sa, missä sijaitsevat jotkut Yhdistyneen Kuningaskunnan kauneimmista uimarannoista, aivan kotini ovella. Lopetettuani koulun 16-vuotiaana kävin 3-vuoden pituisen teknikon kurssin mutta sitten totesin että minun oli aika nähdä riittikö itseluottamukseni ja oliko minulla oikeanlaista energiaa tavoitella muusikon uraa. Vaikka olin soittanut kitaraa 9-vuotiaasta alkaen, se oli aina ollut harrastus, mutta tiesin että minulla oli "jotain sanottavaa" musiikissa. Niinpä lähdin Cornwallista Lontooseen, suurkaupunkiin, nähdäkseni löytäisinkö tieni taiteilijana. Pari ensimmäistä vuotta oli hankalaa. Minun piti tehdä useita 'tavallisia töitä' pysyäkseni hengissä. Olin työssä pakastetehtaassa, cd-kaupassa, bensiiniasemalla ja myin vähän aikaa pölynimureita  ovelta ovelle. Huolimatta siitä ettei minulla ole mitään muodollista koulutusta olen opiskellut "Elämän yliopistossa" ja lähdettyäni kotoani maalta  19-vuotiaana, uskaltautunut tätä nykyä jo yli 90 maahan. Sain itselleni hitaasti nimeä soolo-kitaristina ja minulla oli pieniä levytyssessioita ja muutamia soolokonsertteja.  Tällöin olin täysin itseoppinut mutta solmimieni tuttavuuksien ansiosta Lontoon Kuninkaallisen Musiikkiakatemian musiikin opiskelijoiden kanssa, minut kutsuttiin sinne pitämään soolo- konsertti ja sen jälkeen johtava kitaransoiton opettaja kutsui minut mestariluokille opiskelemaan John Williams ja Paco Pena-kitaristien kanssa.  Tästä sain paljon itseluottamusta koska "establishment" hyväksyi minut klassisena kitaramusiikin soittajana  vaikka tajusinkin ettei 'paikkani' ollut traditionaalisen musiikin vaan omien sävellysteni esittäjänä.

Tänä Lontoon aikana minulla oli onni saada esiintyä monien tunnustettujen taiteilijoiden kuten viulisti Nigel Kennedyn, Stingin kitaristin Dominic Millerin, Cliff Richardin kanssa ja 80-luvun pop-artistien kanssa kuten Nick Beggs Kajagoogoosta. Olin myös aktiivisesti mukana teatteri ja tanssiryhmien kanssa; ja työskentelin sellaisten ihmisten kuin Nigel Charnock (DV8) kanssa Richard Alston Dance Companyn ja monien musiikin työryhmien kassa Lontoon Kansallisteatterissa. En kuitenkaan ollut oikein tyytyväinen näihin Lontoon musiikkipiireihin ja unelmoin maailmanmatkailusta ja toisten musiikkikulttuurien tuntemisesta. Minut kutsuttiin Dubaihin

1993 ja  esiinnyin siellä kolme kuukautta Hilton-hotellissa. Oli mahtavaa olla erämaassa ja solmin nopeasti ystävyyssuhteita ja muutaman viikon kuluessa olin levyttämässä ensimmäisiä ammattilaislevyjäni Bombayssa CBS-levy-yhtiölle kolmen Intian hienoimman muusikon kanssa. Itä kiehtoi minua ja matkustin laajalti Persianlahden, Intian, Pakistanin ja Bangladeshin  alueilla mutta asuin pääasiallisesti tänä aikana erämaan kaupungeissa kuten Dubai, Abu Dhabi, Bahrain, Doha ja Muscat. Neljän Persianlahden vuoden jälkeen palasin Lontooseen tutustuakseni sen musiikkinäkymiin; olin tehnyt lujasti töitä soolomuusikkona, en vain Lontoossa  vaan myös ulkomailla. Vuodesta 2000 alkaen soitin melkein yksinomaan ulkomailla, en vain Lähi-Idässä vaan esiintymismaita olivat Kiina, Singapore, USA, Kanada, Meksikko, Mosambique, Malesia, Usbekistan ja jopa Pohjois-Korea. Satunnaisesti minulla oli kulttuurien välisiä projekteja Englannin hallituksen kanssa ja huomasin että intohimonani oli viedä musiikkia maailman rajatuimmille alueille. Näihin aikoihin sain myös musiikkipalkintoja ja diplomeja Bahrainin ja Pohjois-Korean hallituksilta saavutuksistani 'siltojen rakentamisessa musiikin välityksellä'Olen tehnyt paljon levytyksiä vuosien kuluessa, enimmäkseen omista sävellyksistäni Yhdistyneen Kuningaskunnan levy-yhtiöille mutta myös traditionaalisempaa klassista musiikkia Bingham  String Quartetin kanssa ja joitakin Boccherini Guitar Quintetsille, ja silloin tällöin sinfoniaorkestereiden kanssa esittämällä uusia teoksia kitaralle ja orkesterille.  Teen parhaillaan 12 kappaleen sarjaa, joka on kanadalaisen Charles Cousinsin säveltämä ja tulen esittämään nämä kappaleet Novosibirskin Filharmonisen orkesterin kanssa Siperiassa.

Yksi sävellyksistäni 'Kruununvuori' on Yhdysvalloissa tänä vuonna ilmestyneessä cd:ssä 'Guitar Masters'. Jotkut tämän cd:n muista kitaristeista olivat aikoinaan 'sankareitani' niin että tuntui villiltä ja ihanalta olla heidän kanssaan kuten Iiro Rantalan ja räppari Palefacen. Tätä nykyä olen miettimässä ideoita suomalaisen levy-yhtiön kanssa uutta suomalaista produktiota varten. Virolainen säveltäjä Arvo Pärt on myös antanut minulle luvan sovittaa joitakin sävellyksiään kitaralle ja olen levyttänyt hänen kappaleensa 'Spiegel im Spiegel' vuonna 2000 'Evocativa' cd-levylleni.Olen asunut Suomessa vuodesta 2002; se on ollut mahtava koti globetrotterille, kaunis maa, jonne palata. Minulla on täällä hyviä ystäviä, ja te suomalaiset osaatte todella kuunnella musiikkia: minusta on ihanaa esiintyä täällä. Olen nauttinut työstäni Jukka Leppilammen, Palefacen ja Neil Hardwickin kanssa ( häntä voi kai tätä nykyä kutsua suomalaiseksi!)

Oli suuri kunnia saada esiintyä Tuomiokirkossa Tsunamin uhreille järjestetyssä muistokonsertissa, olla kulttuurissanne sisällä niin intiimissä miljöössä ulkomaalaisena, olla osa kansallista surua. Tunnen olevani entistä enemmän kotonani, yhä enemmän aikaa Suomessa, pidän täällä enemmän konsertteja. Suomi inspiroi minua taiteilijana varsinkin koska asun maaseudulla. Pidän jokaisesta neljästä vuodenajasta, luonto ja sää vetoavat primitiiviseen luonteeseeni. Olen oppinut kuinka ollaan hiljaa ja huolimatta kaikista musiikillisista vaikutteista, joita olen omaksunut ympäri maailmaa, Suomi on opettanut minulle kuinka uskaltaa käyttää hiljaisuutta musiikissa ja siitä olen kiitollinen. Nykyään tunnen matkustaessani olevani ikään kuin Suomen kulttuurilähettiläs ja tietyllä tavalla tunnen olevani ylpeä siitä että olen yksi teistä. Olen onnekas voidessani tulla kulttuuriin taiteilijana sillä näin pääsen 'sisälle' hyvin nopeasti. Kuten tunsin olevani 'sisällä' Saudi Arabiassa tai Uzbekistanissa olen 'sisällä' Suomessa...